top of page

Osasto 2. TUOKIOT

Päivätilan maisemanvaihdos

 

Aulanko, Jämin harju sekä Seilin saaren lehmät koristavat huhtikuun Kankaanpään terveyskeskuksen vuodeosasto 2. seiniä. Osaston päivähuoneeseen ripustetun näyttely- ja työpajakonseptin tuottajana toimi kuvataiteilija Saija Mustaniemi. Taiteilijoina ovat muun muassa Katariina Stålhammar ja Anni Hurmila.

 

Hurmila on tuonut esille öljyväriteoksia Seilin Saarelta, joka tunnetaan spitaali- ja mielisairaalahistoriasta. –Valikoin näyttelyyn maisemaa ja mieltä piristäviä, klassisia teoksia. Hurmilan raukeat lehmät makoilevatkin päiväsalin seinillä huhtikuun loppuu, tuoden vaihtelua osaston visuaaliseen arkeen.

 

- Ajatuksen potilaille suunnatusta taiteesta sain kun oma mummoni joutui lonkkaleikkaukseen ja oli pitkiä aikoja sairaalassa, osa täällä olevista teoksista onkin ollut  esillä  Hämeenlinnan sairaalassa viime kesänä,  kertoi Stålhammar, jonka maisemat miellyttävät erityisesti vanhempaa sukupolvea.

 

Näyttelyn takaa löytyy myös kolmas tekijäjoukko. PoSan vuodeosaston taidetuokioihin osallistuneet asiakkaat sekä Geronomi Riitta Tähtinen joka oli organisoinut potilaille toimintaa, jota on ohjattu hoitajien sekä ulkopuolisten tuottajien avulla. Kuvataiteen lisäksi toimintatuokioissa on musisoitu, liikuttu sekä muisteltu.

 

Taidekoulun kanssa yhteistyössä tuotetut taidetuokiot  ovat aikaansaaneet positiivisia reaktioita  varsinkin potilaissa ja toimintaa toivotaankin lisää.

 – Vaikuttavinta on kuulla vakavasti sairaalta potilaalta taidetuokion jälkeen, kuinka hän hetkeksi, erilaisen ja luovan toiminnan avulla melkein unohti olevansa sairas. Osastohoidossa olevilla on myös perushoidon ulkopuolisia tarpeita, ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, luovassa ja sosiaalisessa toiminnassa annetaan ihmiselle aikaa sekä tunteille paikka, muistuttaa Tähtinen.

 

Myös osastolla toipuva Jarmo Saarijoki kommentoi uudistettua tilaa viihtyisämmäksi ja totesi kuinka raavaskin mies oppii kuvalliseen ilmaisuun, jopa siitä nauttien ja saaden uutta virtaa.

​

​

Taidepajtuokiot geronomin tutkimana

Riitta Tähtinen, Geronomi YAMK

​

Taidepajatuokioita järjestettiin kaikkiaan neljä kertaa. Saman päivän aikana oli kaksi erillistä taidepajatuokiota, jotka olivat kestoltaan 45 minuuttia. Ensimmäisellä ja toi- sella kerralla oli sabluunatyöskentelyä, aiheena maisema ja kolmannella ja neljännellä kerralla oli kuvakollaasityöskentelyä. Olimme sopineet yhteisötaiteilijan kanssa, että kuusi-kahdeksan henkilöä olisi sopiva ryhmä. Osaston potilaiden lisäksi mukana oli myös yksi omaishoitaja ja hänen hoidettavansa. Samat miehet, jotka olivat musiikki- tuokiossa mukana, ilmoittautuivat heti myös taidepajatoimintaan. Lisäksi mukaan saa- tiin myös muutama naispotilas. Minulla oli tutkimusapulainen, jonka kanssa haimme potilaat taidepajatuokioon ja veimme pois. Tutkimusapulainen myös tarvittaessa avusti potilaita. Yhteisötaiteilijan mukana oli taidekoulun opiskelija. Lisäksi mukaan lähti yksi miespotilas, joka halusi vain tulla katselemaan, ei osallistumaan. Hän otti tarkkailijan roolin.

​

Ensimmäiseen tuokioon osallistui kuusi ja toiseen viisi sairaalan osaston potilasta. Aluksi yhteisötaiteilija antoi jokaiselle osallistujalle kuvia, joissa oli tun- nettuja 1800- ja 1900-luvun kuuluisien taiteilijoiden taideteoksia. Ateneumin taide- pakkakuvat toimivat väri-inspiraationa. Jokainen osallistuja sai valita yhden kuvan ja he saivat myös sanoa, miksi valitsi kyseisen kuvan.

​

Kaikki osallistujat saivat esitellä oman kuvansa ja kertoa, mitä se toi mieleen. Taiste- levat Metsot aiheutti vilkasta keskustelua ja se olikin kaikille osallistujille tuttu taulu. Eläimet ja luonto puhuttelivat kaikkia osallistujia. Yksi osallistujista haluasi valita us- konnollisen aiheen, Haavoittunut Enkeli oli hänen valintansa. Samalla keskustelu meni jo Tampereen tuomiokirkkoon ja sen kauneuteen. Keskustelu kuitenkin siirtyi maise- miin. Maisemakuvista pitivät kaikki osallistujat. Se sopikin hyvin keskustelunaiheeksi, sillä osallistujat saivat maalata maisemakuvia.

​

Jokainen osallistuja kasteli paperin ensin vedellä ja sitten sai käyttää akvarellivärejä. Yhteisötaiteilija ohjasi värien käytössä. Ensimmäisessä ryhmässä ollut naispotilas teki työnsä ilman ohjausta, hänen maisemaansa kuuluivat ehdottomasti marjapensaat. Kaikki olivat hyvin keskittyneitä työhönsä. Yksi osallistuja halusi piirtää Jä- min harjun, purjelentokoneita ja pilviä. Pilvet liikkuivat ja siksi se aihe kiinnosti. Oma koti ja sen pihapuut sekä sininen taivas oli myös mieluisa aihevalinta. Yksi osallistuja taas maalasi puun, joka oli syypää hänen jalkansa vammaan. 

Toinen ryhmä aloitti samalla tavalla ja sai valita mieleisensä kuvan.

 

Toisessa ryhmässä oli viisi osallistujaa. Kaksi muistisairasta potilasta kertoivat kuvistaan näin:

”Eikös tämä ole Helen Schjerfbeckin maalaama oma kuva?” (P1)
”Onkos tämä se kuuluisa taulu HUUTO?” ”ilme kolahti, siksi valitsin.” (P2)

​

Nämä potilaat ovat osastolla olleet sekavia ja muistamattomia ja nyt he esiintyivät taidepajatuokiossa niin kuin kuka tahansa taiteen asiantuntija. Molemmat potilaat olivat hyvin keskittyneitä, osallistuivat keskusteluun ja nauttivat taiteen tekemisestä. Muuten ryhmässä tuli vähän sellaisia kommentteja kuin että ”ei ole mitään hienoa kuvaa”, tai että ”sävyt kolahtivat” ja että ”rakkaus ja puisto säväyttivät”. ”Hevonen ku- vassa säväytti”. Pöydän ääressä syntyi keskustelua taiteilijoista. Tämän ryhmän kai- killa jäsenillä oli heikko näkö, mutta teoksista tuli silti hienoja. Ravihevosten kanssa ikänsä puuhaillut potilas halusi maisemaansa piirtää hevosia. Se hänelle suotiin.

Kolmannessa ja neljännessä taidepajatuokiossa oli kuvakollaasi työskentelyä. Kolmanteen tuokioon osallistui kuusi potilasta, osa osallistujista oli samoja kuin ensimmäisellä tai toisella kerrallakin.

 

Yhteisötaiteilija ja opiskelija olivat leikanneet kuvat valmiiksi. Potilaat saivat valita kuvat ja liimata ne sekä elävöit- tää kuvia maalaamalla. Lopuksi jokainen osallistuja esitteli taideteoksensa ja kertoi siitä. Nyt ryhmässä oli puolet naisia ja puolet miehiä. Näissä tuokioissa minulla oli kaksi tutkimusapulaista, jotka auttoivat potilaita liimaamisessa. Jokainen esitteli lopuksi oman taideteoksensa. Kaikkien töitä ihasteltiin ja kehuttiin hienoiksi. Taideteoksille annettiin myös nimiä.

”Minulle tulee tuosta mieleen Ilon Pilkahduksia.” (P4) ”Annetaan sille nimeksi Omena Putoaa.” (P4)

​

Neljänteen taidepajatuokioon osallistui kaksi potilasta sekä kaksi hoitajaa. Tämä ryhmä siivitti maalaamistaan ja kollaasityöskentelyään tarinoiden kera.

”Taivas on pimentynyt ja yöllisessä kohtaamisessa tapaavat karhu ja kettu, ne vaanivat saa- lista. Tähdet loistavat taivaalla.” (P2)

”Kuvassa hevoset ovat suuressa vaarassa, karhu vaanii niitä. Laitumella on iskenyt paniikki ja hevoset kirmaavat sinne tänne. Lehmä vaan toljottaa pellolla.” (P1)

 

Maalaaminen ja keskustelu kuvista synnyttivät iloa, naurua ja hyvää oloa, mutta myös kiukun purkamista. Eräs osallistuja halusi lausua runoja. Sekin sopi kaikille. Näistä runoista syntyi taas keskustelua. Moni osallistuja yllättyi itsekin osaamisestaan ja tai- doistaan. Taidetoiminta rauhoitti muistisairaita sekä voimaannutti heitä. Taidetoiminta lisäsi vuorovaikutusta ja sosiaalista kanssakäymistä. Myös tarkkailijan roolissa ollut potilas osallistui keskusteluun. Yhteistyö sujui hyvin. Taiteen avulla käsiteltiin myös ikäviä ja pelottavia asioita.

 

Taidepajatuokioita pyrin havainnoimaan myös Lusebrinkin (Rankanen 2007, 66–68) mallin mukaisesti.

 

Kinesteettis-sensorinen taso: Taidetyöpajatuokioissa joidenkin osallistujien toiminta ja liike oli hyvin laajaa ja toisten liikkeet taas olivat hitaita ja pientä. Liike saattoi py- sähtyä pitkäksi aikaa ja osallistuja tarvitsi apua sekä muistutusta. Miesten oli huomat- tavasti naisia vaikeampi sanallistaa työtään. Miehet kokivat taidetyön enemmän ki- neettisellä tasolla kuin naiset. Naisilla taas sensorinen taso aktivoitui vahvemmin. Vä- rit ja eläimet herättivät naisissa näköaistimuksia. Eläinten kuvat herättivät kaikissa osallistujissa elementin, joka johdatti muistoihin ja mielikuviin.

​

Havainto-affektiotaso: Tunnetasolla oli havaittavissa erilaisia vaikutuksia. Taideteos ja sen tekeminen aiheuttivat mielenliikutusta. Potilas, joka oli loukannut jalkansa puu- hommissa, purki ärtymystään ja harmiaan taiteen avulla. Kaikilla oli jotakin sairauk- sia, mutta silti taideteoksissa haluttiin kuvata iloa ja hyvää mieltä. Maisemamaalauksia tehdessä paperi ensin kostutettiin vedellä ja sitten maalaaminen tapahtui akvarellivä- reillä, joka helpotti pääsyä lähemmäksi tunteen tasoa.

​

Kognitiivis-symbolinen taso: Taideteoksia nimettiin ja työskentelyprosessia sanallis- tettiin. Osaa kuvista voisi sanoa mielen kartoiksi. Osallistujien kognitiivinen taso vaih- teli, joillakin oli vaikeuksia oppia ja muistaa asioita. Yhteisötaiteilijan kanssa syntyi keskustelua siitä, kuinka osallistuja tuli valinneeksi tietyt värit ja tällainen keskustelu aktivoi kognitiivista ajattelua. Symbolisella tasolla kuville annettiin merkityksiä. Mo- nen taideteoksen taustalla olivat henkilökohtaiset kokemukset ja mieltymykset, mutta symboleilla oli myös parempaa tulevaisuutta kuvaavaa sisältöä. Eläinten ja luonnon merkitys eletyssä elämässä nousi vahvasti esille.

​

Luova taso: Selkeästi havaitsin, että joillakin osallistujilla oli taideprosessin aikana kaikki eri tasot käytössä. Neurologisia sairauksia sairastavilla oli ongelmia tai puutteita kognitiivisella ja kineettisellä tasolla. Se ei kuitenkaan haitannut taiteen tekemistä. Yh- teisötaitelijan osaaminen ja ymmärrys mahdollistivat taiteen syntymisen. Mielestäni naiset aloittivat taideteoksen tekemisen tunteen tasolta, siirtyen kinesteettiselle tasolle ja sitten havainnon kautta kognitiiviselle tasolle päätyen lopulta symbolien löytymi- seen. Miehistä useimmat aloittivat prosessit ensin kinesteettisellä tasolla ja siitä kai- killa jatkui vähän eri tavalla.

​

Taidepajatoiminta päättyi taidenäyttelyyn sairaalan osaston päiväsalissa ja käytävällä. Näyttelyssä oli esillä sekä potilaiden tekemiä että taidekoulun opiskelijoiden teoksia. Näyttely oli esillä vähän yli kaksi viikkoa. Taidenäyttelyä kävi katsomassa myös sairaalan ulkopuolella olevat henkilöt. Moni henkilö poikkesi päiväkävelyllä ollessaan taidenäyttelyssä. Päiväsalin ilme muuttui hetkessä, kun nämä taulut oli laitettu seinille. Kankaanpään Seudussa (28.4.2016) oli artikkeli taidenäyttelystä ja toimintatuokioiden järjestämisestä.

​

Taidenäyttely herätti kiinnostusta myös niiden hoitajien keskuudessa, jotka eivät alun perin olleet niin innostuneita ajatuksesta. Taideteoksia saivat ihastella myös omaiset. Taidenäyttelyn aikana eräs taiteen tekijä menehtyi. Osastolla silloin työvuorossa ollut hoitaja keksi lohduttaa omaisia antamalla heille ”taiteilijan” tekemät maalaukset mu- kaan kotiin. Omaiset olivat olleet hyvin liikuttuneita hoitajan teosta.

​

- Riitta Tähtinen

 

 

 

 

 

 

bottom of page