Escape room, Pori
Pakopeli-konseptin tavoitteena oli tutkia taiteen digitalisoitumisen tuomia mahdollisuuksia, taideosaamisen monialaistamista sekä oman osaamisen monialaista konseptointia.
​
Eri alojen osaamisen yhdistäminen tärkeää kuvataiteilijoille
Taiteen opetuksessa ja kehittämistoiminnassa on viime vuosina painotettu näkökulmaa miten monipuolisesti kuvataiteen osaamista tarvitaan hyvinkin erilaisissa tehtävissä. Pakohuone-pelin avautuminen (SK 25.11.) yleisölle oli yksi esimerkki, miten taiteen opetuksen monialainen ja maakunnallinen toimintamalli on mahdollistanut monipuolisten oppimisympäristöjen toteuttamisen. SAMKin teknologia-osaamisalueen johtaja Petteri Pulkkinen avasi keskustelun yhteistyöstä Kankaanpään taidekoulun kanssa pakohuonepelin suunnittelusta ja toteutuksesta.
​
Perinteisestä opetuksesta poikkeava yhteistyö teknologia-osaamisalueen kanssa integroitiin osaksi TaideArt-hanketta ja kuvataiteilijan työelämätaitoja ja yhteistyöprojekteja. Yhteistyöprojektin tavoitteina oli projektin suunnittelu ja toteutus, oman osaamisen analysointi, työn mitoitus ja moniammatillinen yhteistyö. Osana projektia käsiteltiin myös muun muassa kuvataiteilijan ammatin näkökulmasta tyypillisiä erityiskysymyksiä, kuten tekijänoikeuksia, sopimuksia, viestintää ja budjetointia.
Pakohuonepeli-projektissa kuvataiteen toimijoiden roolin muutos yksittäisten taideteosten tekijöistä laajemman luovan kokonaisuuden tekijöiksi oli hyvin nopea ja siinä oli tunnistettavissa monia onnistumisia. Saadun kävijäpalautteen myötä uskaltaa myös sanoa, että kuvataiteen osaamisella saadaan aikaan erittäin vaikuttavia kokemuksia.
Projekti aloitettiin tutustumalla huonepakopelin taustoihin ja historiaan sekä tutustumalla suunniteltuun tilaan ja työryhmään. Kuvataiteen ryhmä organisoitui heti alkuvaiheessa, ja jokaiseen pakohuoneeseen tulevaan tilaan määriteltiin vastuullinen vetäjä, joka vastasi kunkin tilan suunnittelusta. Viikoittain pidetyissä kokouksissa seurattiin toiminnan etenemistä tilakohtaisesti.
Ryhmän jäsenet hahmottivat työtään myös pitämällä oppimispäiväkirjaa, jossa muun muassa seurattiin projektiin tehtyjä työtunteja, jotta jatkossa omissa töissä, oman työmäärän arviointi olisi helpompaa. Kuvataiteen ryhmä jakoi vastuualueita kunkin henkilökohtaisten vahvuuksien mukaan.
Dokumentointia toteutettiin laajasti projektia kuvaten ja tuottaen dokumentteja aina pelin etenemistä havainnollistavaan kaavioon, mikä jaettiin kaikille projektissa työskenteleville nähtäviksi yhteiskäytössä olevassa viestintäkanavassa. Viestinnän hallitseminen oli erityisen tärkeää projektissa jo pelkästään kaikkien työryhmäläisten välisen etäisyyden vuoksi. Kuvataiteen työryhmälle erityisen tärkeää oli valmistaa visuaalisesti näyttävä ja tarinan kanssa yhteneväinen kokonaisuus.
Avoimella suhtautumisella uudenlaisiin, eri aloja yhdistäviin projekteihin, pystymme jatkossakin luomaan onnistuneita oppimisen tiloja.
Tomi Kuusimäki, Katariina Stålhammar
​