Eläkkeellä olevat vanhempani raportoivat taas juuri, että piipahdukseksi tarkoitettu apteekkimatka pikkukaupungin kauppakeskukseen kesti 1,5 tuntia, koska ”törmättiin niin moneen tuttuun”.
Kiireinen introvertti voisi olla pahoillaan, kiireetön ja sosiaalinen eläkeläinen ei.
Kuvaillun kaltaisia kohtaamissumppuja kaivataan virkeään vapaa-ajan eloon kauppakeskusten ulkopuolellekin. Kaikenlaisille liikkujille, arkena, viikonloppuisin, aamusta iltaan, yksin, kaksin, porukalla. Yhtä tohinoissa pitäisi olla teiden, parkkihallien ja ulkomainoslaitteiden lisäksi siitä, että kehitetään tai pidetään elossa sellainen sosiaalinen infrastruktuuri, joka mahdollistaa palvelluksi tulemisen ohella kohtaamisia, vuorovaikutusta, virtaa ja vilinää.
Miten julkiset palvelut on sijoiteltu suhteessa muuhun toimintaan? Löytyykö kaikilta reiteiltä varmasti pysähtymisen paikkoja; penkkejä, puistoja, pyörätelineitä? Mikä tappaa persoonallisia, yksityisiä palveluita? Onko jokaisessa kaupunginosassa yhtä kivaa, ja yhteistä kivaa? Markkinoidaanko kunnan kerhoja, kumppanuustaloja ja kulttuuriharrasteita aktiivisesti, myös uusille asukkaille? Onko kaupunkini tai kaupunginosani sosiaalinen sydän lämmin ja avoin uudelle? Jos ei, mistä pumppuun uusi tahdistin?
Kaupunkien kivijalkayrittäjille tuntuu välillä sysäytyvän kova paine toimia vastavoimana kauppakeskus- ja automarkettikehitykselle, keksiä viisastenkivi. Mutta kun se on tavallaan jo keksitty. Kaikki kauppakeskukset haluavat nykyään olla kaupunginosia ja julkista tilaa. Helsinkiläisistä kauppakeskuksista löytyy Kortteli, Garden, Downtown, Little Manhattan, keskusaukioita, olohuoneita, toreja. Lupauksia urbaanista elämäntyylistä ja ihmisten yhteenliittymistä.
Mutta mistä aito urbaani kivijalkakaupunki saa kipinää ja kilpailuvoimaa tässä ajassa?
Tapahtumat esittelevät kaupunkitilan ja yhteisön mahdollisuuksia
Tapahtumat ovat hyvää markkinointia alueelle ja palveluille, koska tapahtumissa myös kävijöillä on aktiivinen rooli. Jos tapahtumia lähestyy juuri yhteisön ja aktiivisten roolien kautta, tuoreesti, kunnianhimoisesti ja sydämellä, voi tulla synnyttäneeksi uusia perinteitä, jotka itsessään sitouttavat yleisöä. Tapahtumien reseptiikkaa kannattaa kuitenkin hieman pohdiskella:
Ehdota, haasta, saa näkemään uudelle tapaa. Valtaa hiljainen kadunpätkä pop up -leikkipuistoksi tai kaupunkitansseiksi tai kaupunkimetsäksi, eikä se ole enää katu, vaan paikka ja mahdollisuus.
Yllätä ja oivalla ajankohdalla. Helsingissä 2014 perustettu katuruokafestivaali Streat Helsinki sijoitettiin maaliskuuhun, koska kesä on tapahtumia täynnä, ja maaliskuussa ei tapahdu mitään. Huomio oli jakamaton, rohkeasta kontrastista johtuen kansainvälisille yleisöille asti. Sitä paitsi, Suomessa nyt vaan sattuu olemaan maaliskuu ison osan vuodesta.
Älä suorita kliseitä vaan katso ihmisiä: Järjestä jouluillallinen yksinasuville, isänpäivä yksinhuoltajaäideille (ja toisinpäin), kielikurssin sijaan amatööriopettajiin perustuva kielenvaihtoviikko. Järjestä yhdessä, tuo ihmiset yhteen.
Ajattele isosti, ja nuuhki ilmiöitä. Metrilakumarkkinoiden sijaan roskakalafestarit? Paikalliskalastajat ja kaupungin kokkisankarit mukaan, Suomen tunnetut kala-aktivistit sparraajiksi ja sanansaattajiksi. Aloita rohkeasti, kehitä ja kasvata, toista, ja kaupungillasi voi olla käsissään uudet tangomarkkinat.
Tyhjien tilojen väliaikaiskäyttö voisi olla vaikka pakollista
Tyhjä tila on maineriski, arvonnakerrus ja karhunpalvelus koko alueelle. Sen sijaan ilahduttavaa väliaikaiskäyttöä voi hyödyntää vaikka tehokkaana tilamainoksena. Se voi tarjota jopa arvonnousun, kun kiinteistön ja alueen imago piristyy.
Joskus tilalle ei löydy toimivaa täyttäjää edes nimellisellä vuokralla. Vaihda siis ajatusta. Älä etsi vuokralaista, etsi yhteisöjä, ja kuuntele heidän tarpeitansa. Ketkä toimijat ovat kulloinkin (lisä)tilanpuutteessa? Pienet kulttuuritoimijat lähes aina. Hengailua harrastavat nuoret ja eläkeläiset usein. Konseptiaan testailevat uusyrittäjät, yhdistykset, kerhot, kausimyyjäiset, vertaisoppimisryhmät, läppärinomadit, kontaktipintaa kaipaavat kaupunkilaiset.
Vetovoimaisia toimijoita varten tarvitaan vetovoimaista tilaa. Helposti muuntautuva, personoitava ja toimiva liiketila hyvin hoidetussa kiinteistössä, reilulla sopimusmallilla, voi olla ratkaisija. Keskustan liiketiloja hallitseville vetovoimatoimijan nappaaminen on voittona kuin kanavapaketti; mukana tulee todennäköisesti pari muutakin. Kävijöille tällainen paketointi on kätevää.
Kävijänäkökulmasta alueen toimintoja kannattaa muutenkin aina tarkastella myös kokonaisuutena. Kävijätutkimuksissa on noussut esiin, että aukiolojen synkronointi palvelisi asiakkaita paremmin kivijalassakin. Se on seikka, jossa kauppakeskus helposti voittaa. Toinen on tieto. Alueen palveluista on helpointa ja mukavinta lukea kootusti jostain. Yhteismarkkinointia voi aloitella kevyestikin: kuinka paljon on yleisöpalautteissa toivottu esimerkiksi tietyn alueen lounaslistojen yhteen kokoamista! Tehtävissä suht pienellä vaivalla. Kun tiedonjaosta siirrytään kohti yhteismarkkinointia ja brändäystä, zoomaa ajatusta: älä mieti tunnetaanko yrityksesi tai kauppa-alueesi, vaan mieti mistä se tunnetaan? Onko supervoimia?
Tilaratkaisuina pop-upit ovat ehkä eläneet kulta-aikansa, mutta hetkeen tarttuminen toimii yhä, ja on lyömätön metodi lähes kaikkeen hauskaan. Elävän kaupungin kehittämisessä sitä kutsutaan ketteryydeksi tai nopeaksi reagoinniksi. Avaa ovi hetkessä syntyneille ideoille! Spontaani yhteinen juttu voi olla itsessään lähivallankumouksellinen. Helsingissä pistettiin nopealla aikataululla ja joukkovoimin pystyyn lukuisia futiksen EM-kisakarsintakatsomoita, aukioille, liiketiloihin, kimppatyöhuoneisiin ja jopa Paavalin kirkkoon. Tällaiset asiat jättävät jäljen sekä tiloihin että yhteisöön.
Menestymiseen ja uuden luomiseen tarvitaan rohkeutta, kokeilukulttuuria ja kyllä-asennetta
Jos on tilanne, että ”jotain tarttis tehdä”, kokeile reagoida ajankohtaisiin ilmiöihin. Rakenna torille skuuttiramppi, avaa yrityksellesi tosi-tv-kanava youtubeen tai käytä kaupunkisi tiedottamiseen podcasteja. Ilmiöt, trendit ja uudet kuluttajatarpeet tarjoavat yrityksille markkinointia ihan ilmaiseksi. Ilmiöksi asti. Esimerkiksi tällä hetkellä tarjoamalla Helsingissä hyvää ja oivaltavaa vegaaniruokaa saa paljon lahjomattomia puolestapuhujia ja viestinvälittäjiä. Ja nopeasti.
Kokeilukulttuuri on mahtava väline tilojen ja alueiden kehittämiseen. Ideat ja aloitteet jäävät itämään, ja muokkaavat maaperää. Siinä on hyvä uusien yleisöjen kasvaa.
Helsingin Torikortteleissa, kaupungintalon pihalla, oli tyhjä vajaan sadan neliön läntti, jolla ei ollut kuin läpikulun virka. Toimme paikalle penkit, istutukset, hiekkalaatikon ja leikkitilaa (lapset ovat ilmiö!). Sitten ristimme sen suureellisesti Torikortteleiden Keskuspuistoksi. Julkisen tilan manifesti!
Pitkän tähtäimen vaikutus: kasvaa sukupolvi, jolle kaupungin vallan linnake on aina ollut avoin paikka. Heidän, ja kaikkien paikka.
Aina tarvitse keksiä uutta. Keravalla kaupunki purki väkeä ilahduttaneen yhteisöllisen saunan. Hetki sen jälkeen kaupunkilaiset valitsivat saunan ääniylivoimalla vuoden parhaaksi keravalaiseksi teoksi. Ei:stä saisi usein ratkaistua kyllä:n, kunhan tahtoa löytyy. Helsinkiä maailmalla markkinoinut ja useita oikeita ravintolailmiöitä synnyttänyt Ravintolapäivä näivettyi rahan ja sitä kautta resurssien puutteen aiheuttamaan väsähtämiseen. Rohkeus on myös tärkeän tunnistamista ja siihen panostamista.
Mikä on ollut sinun kaupungissasi parasta ja ilahduttavinta viime vuosina? Onko siihen sijoitettu tarpeeksi paukkuja?
- Anna Pakarinen
Comments