Uusi ja luova työ puhuttavat laajasti. Työn tekeminen ja sen mallit ovat murroksessa. Työltä vaaditaan paljon, niin myös työntekijältä. Uusi työ termillä tarkoitetaan työtä, joka on joustavaa, monimuotoista, mahdollistavaa, verkottunutta, kokeilevaa, purskeista ja sitä tehdään monessa roolissa yhtä aikaa. Uusi työ on työtä, jolla on merkitystä tekijälleen.
Tulevaisuuden työ on useimmissa visiossa tekijän arvoista lähtevää, yhteisöllistä, vuorovaikutteista, verkottunutta ja siinä pitää olla imua. Kun puhutaan uuden työn tunnistamisen kriteereistä, ollaan lähellä luovan ja taiteellisen työn kenttää. Monet taiteilijat ja muut sisällöntuottajat toteuttavat ammattiaan ensisijaisesti omista lähtökohdistaan, vaihtuvien kumppanien kanssa, paikallisesti ja globaalisti verkon yli.
Uusi ja luova työ on palkitsevaa ja motivoivaa koska siinä on paljon itseohjautuvia elementtejä. Tekijällä on kokemus vapaudesta ja itsemääräämisoikeudesta. Tämä koska, uusi työ ei asu enää perinteisissä organisaatioissa eikä hierarkkisissa rakenteissa. Tasa-arvo, luottamus ja kumppanuus ovat uusia työn tekemisen vuoropäälliköitä. Työn prosesseja ei valuteta systemaattisesti ylhäältä alas, eikä kukaan ole kellottamassa. Ei tarvitse, koska uuden ja luovan työn visioissa työ on kaikessa omaehtoisuudessaan niin palkitsevaa ja tekijälleen hyvinvointia sekä osallisuutta tuottavaa, että siinä jaksaa aamusta iltaan ja aina illasta toiseen.
Uuden ja luovan työn keskusteluissa on toki utopioita, mutta enemmän totuutta, joka ei ole tulevaisuutta vaan nykyhetkeä ja monen tekijän kohdalla jo menneisyyttä, jopa tietyn ikäryhmän koko työhistoria.
Osa luovan ja uuden työn tekijöistä ei ole koskaan ollut vakituisessa työsuhteessa tai edes yhden työnantajan palveluksessa kerrallaan. Tämä ei tarkoita, etteikö työtä olisi tehty. Työtä ollaan tehty ja tehdään erilaisissa ja päällekkäisissä työsuhteissa, yrittäjämäisesti, freelancerina, apurahalla, melkeinpä millä muotoa tahansa, Suomessa ja ulkomailla, palkatta ja palkalla.
Pätevä ja ammattitaitoinen luovan alan tekijä, sisältöosaaja, innovaattori, kaupunkikehittäjä, käsikirjoittaja, visuaalinen tuottaja tai taiteilija, näillä on kysyntää globaaleilla uuden työn markkinoilla. Työ tekijäänsä kiittää ja työtä riittää, kunhan sen vain osaa organisoida, suunnitella ja toteuttaa optimaalilla tavalla ja tunnistaa tarvittavia kumppaneita ja mahdollistajien verkostoja.
Uuden työn tekemisen mallin valuessa myös muille toimialoille on aika peräänkuuluttaa nopeasti muuttuvan työelämän mahdollistavia rakenteita, tukipalveluita ja koulutusta.
Työn murroksessa kaikki yhteiskunnalliset rakenteet eivät ole pysyneet perässä. Eläkettä ei aina kerry, verotus on monimutkaista, työterveyshuoltoa ei freelancer tekijöillä ole.
Ymmärtääkö yhteiskunta uuden työn tekijää vielä alkuunkaan tai käsittääkö näiden pioneerien motiiveja ja kollektiivista hyvää tuottavaa vaikutusta, osataanko heitä tukea oikealla hetkellä ja oikealla tavalla.
Tästä kaikesta uuden ja luovan työn epävarmuudesta tai ulkopuolisuudesta huolimatta tekijät monesti kokevat normaaleja palkkatyöläisiä enemmän työnimua, motivoitumista ja hyvinvointia työssään. Myös kansantaloudellisesti tuottava peliala on tullut uudesta kulmasta; perinteisen työelämän ulkopuolelta, marginaalista, epäilyistä, luovasta potentiaalista, innostumisesta, mahdollisuuksista kokeilla, verkostoituen, toimimalla ajasta ja paikasta riippumatta, tarinoista ammentaen ja globaalisti jakaen.
Mitä jos tulevaisuudessa koulutettaisiin, tuettaisiin ja työskenneltäisiin myös näin.
Saija Mustaniemi